Alavieska-lehti
3. heinäkuuta

Teksti ja kuvat:
Terttu-Liisa Kotka

Virin bingo on käsite, joka on säilyttänyt suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Sirpa Savukoski muistelee, että bingoa olisi pyöritetty Alavieskassa jo 1960-luvun lopulla. Itse hän on käynyt pelaamassa urheilutalolla ensimmäisiä kertoja 1970-luvun alussa, kun pyörittäjänä toimi Jouko Mikkelä.
– Siihen aikaan Virin bingossa oli voittoina isoja tavarapalkintoja ja muutaman kerran henkilöautokin. Kinkkubingossa oli aina paikat nurkkia myöten täynnä, eivät meinanneet autot mahtua pihaan.

Bingotoiminnan pyörittäjiin Savukoski liittyi 45 vuotta sitten Vähäkankaan Sylvin houkuttelemana.
– Siihen aikaan myytiin urheilutalon vintistä kahvia ja makkaraa. Yläkerrassa palvelin pelaajia monet vuodet, hän kertoo.
Savukoski kuuluu edelleen Virin bingon vakiotyöntekijöihin. Joka keskiviikko hän tulee huutelemaan numeroita pelilapuista ja jakamaan voittajille ostokortteja.
– Olen tykännyt olla mukana toiminnassa. Täällä näkee ihmisiä, ja pelaajista on tullut vuosien kuluessa hyviä tuttuja. Bingokeskiviikot tuovat mukavaa vaihtelua elämään, Savukoski miettii viihtymisensä syitä.

Kymmenen hengen porukalla
Hieman tuoreempia bingotyöläisiä ovat Marja-Riitta Kääntä ja Sakari Raasakka. Heistä Raasakalla on 10 vuoden rupeama bingotoimikunnassa – Kääntä tuli mukaan pieneen, mutta sitoutuneeseen työryhmään pari vuotta sitten.
– Virin bingoa pyöritetään 10 hengen porukalla. Osa on paikalla joka keskiviikko, osa kiireapulaisina tarvittaessa, Kääntä mainitsee.
Raasakan, Käännän ja Savukosken lisäksi bingotoimintaa pyörittävät Asko Eerola, Helena Huhtala-Isokääntä, Arvi Mustonen, Paula ja Hannu Välkky, Aila Huhtakangas sekä Simo Kähtävä.
– Nykypäivänä talkootyöhön ei ole ihan helppo saada tulijoita. Olisikin kullanarvoinen asia löytää uusia, nuorempia tekijöitä ylläpitämään alavieskalaisen bingoperinteen jatkumoa. Nykyisellä vetoporukalla taitaa keski-ikä olla jo yli 60 vuotta, Raasakka laskeskelee.

Urheiluseuralle arvokas tukija
Bingo alkaa kello 18. Sitä ennen on takahuoneessa tehty asia jos toinenkin. Ensimmäiseksi pannaan perkolaattori tippumaan, sillä pitkämatkalaisten toiveesta kahvia ja korppua voi ostaa halpaan hintaan.
– Jokaisella on oma tonttinsa; yksi huolehtii siitä, että mikki ja pyöritysrumpu palloineen ovat paikoillaan pyörittäjän pöydässä. Toinen laittaa pelikirjat näkyville lipunmyyntiin ja venttipöydät valmiiksi ensimmäisiä pelaajia varten. Rahat lasketaan ja ostokortit tarkistetaan. Pientä juoksemista ja säätämistä riittää pariksi tunniksi, summaa Kääntä.
Kiirettä helpottaa suuresti se, että pöytien ja tuolien järjestämisestä ja poiskeräämisestä vastaa yleisurheilujaosto. Yhteistyöllä on laajempaakin merkitystä.
– Bingotuotoilla tuetaan urheiluseuran taloutta, mikä mahdollistaa myös seuran ulkopuolisten kuntalaisten liikuttamisen. Bingotuottojen ansiosta Virillä ei esimerkiksi ole paineita periä kaikista liikuntapaikoista suoritusmaksuja, Raasakka toteaa.

Virin bingo onkin ollut urheiluseuralle arvokas tukija. Hyvistä vuosista on kiittäminen ennen muuta uskollisia kävijöitä.
– Normaalikeskiviikkoisin meillä käy noin 80-150 pelaajaa, mutta mitä isompi potti, sen enemmän tulee väkeä. Suurin osa pelaajista on toispaikkakuntalaisia, kauimmaiset ajavat Virille viikottain Raahesta, Nivalasta ja Kälviältä saakka. Onpa bingossa käynyt porukkaa Kiimingistäkin ja kesäisin jopa Ruotsista.

Pöytiä saisi olla enemmänkin
Ylivieskalaiset Pia Aspelin ja Veli Jaakola ovat käyneet Alavieskassa bingoilemassa kymmenkunta kertaa. Pieniä voittoja on tullut useampia ja kerran jopa 200 euron päävoitto.
– Pelikirjoihin meillä menee 13 euroa kerta, joten suht’ koht’ omillamme ollaan, Jaakola laskee.
Aspelinin mielestä Virillä on mukava tunnelma, iloiset asiakaspalvelijat, hyvät pyörittäjät ja reilut palkinnotkin.
– Ja onhan bingo myös sosiaalinen tapahtuma, jossa näkee tuttuja.

Ensimmäiset pelaajat tulevat Virille jo paria tuntia ennen bingon alkamista. Monille vakiopelaajille on tullut tavaksi istua joka keskiviikko samassa pöydässä, ja monet heistä varauttavatkin bingohenkilökunnalla tutun pelipaikan itselleen.
– Ajoissa pitää ehtiä, jos haluaa päästä pöytään istumaan. Pöytiä saisi olla enemmänkin, sillä ilta tulee pitkäksi tuolissa polven päällä pelatessa, Aspelin ja Jaakola vinkkaavat.

Ekstraa pitää välillä olla
Seuraavaksi Virillä pelataan Alavieska-viikon perinteinen keskiviikkobingo. Tälläkin kertaa paikalliset yritykset ovat lähteneet kivasti tukemaan bingotoimintaa lahjoittamalla voitoiksi tavarapalkintoja. Myös Kalajoen puolelta on saatu houkuteltua mukaan yksi sponsoriyritys.
– Tavarapalkintoja olemme keränneet joskus muihinkin erikoisbingoihin, kun olemme esimerkiksi järjestäneet arvontoja. Ekstraa pitää välillä olla, että pysyy ihmisten mielenkiinto yllä, Raasakka tuumaa.

Virillä onkin pidetty mielenkiintoa hereillä erilaisilla tempauksilla. Joskus ideoita on lainattu muista bingoista, mutta enimmäkseen on hyödynnetty omien ideanikkareiden mielikuvitusta.
Välillä näyttämöllä on ollut talvista maisemaa, välillä on koivujen katveessa laulettu karaokea. Lisäksi joulun alla on tarjottu torttukahvit, vappuna munkkikahvit.
– Meillä on hyvä porukka ja hyvä yhteishenki. Talkoisiin on mukava tulla. Palkkaa ei makseta, mutta kerran vuodessa käymme yhdessä syömässä. Ilmaiset pelikirjat kuuluvat myös bingotyön luontaisetuihin, peukuttavat Kääntä ja Raasakka.